maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kissan elämää

Ois kuulkaa helppoa olla kissa. Mutta vain hyvässä kodissa ja hoidossa. En halua olla kenenkään kesäkissa. Ja sitä mä muuten ihmettelenkin, miten ihminen on niin välinpitämätön. Jättääköhän he omat lapsensakin samallalailla heitteille. Koska mä olen sitä mieltä että miten kohtelee eläimiä kohtelee myös muitakin eli ihmisiä, heikompiaan, pienempiään. Ei riitä empatiat muille kuin omaan napaan ja hädin tuskin sille edes. Tosin ei ne tiedä mitä tarkoittaa empatia.

Mä tunsin kerran erään hepun, sillä oli hevosia. No se seurusteli mun yhden kaverin kanssa, naisen siis. Ja se hakkasi hevosiaan ja lopunperin hajotti likan kämpänkin ihan palasiksi ja onni oli ettei likka ollut juuri silloin kotona, eikä sen koirakaan. Miten lie olisi käynyt. Ja tiedän muitakin tapauksia joissa ihminen kohtelee eläimiä huonosti sekä omia lapsiaan, vaimoaan pahoinpidellen ja henkisesti kiusaten. Joten kyllä se vaan käsikädessä kulkee.

Mä tuossa jo mietinkin että miten saisi ihmiset ymmärtämään juuri tänä aikana kun tuo oma henkikulta on niin heikossa hapessa että unohdettas tuo typerä käytös ja keskityttäisiin vain elämään kunnolla, kun se elämä voi päättyä ravintolan narikkaan palasina. Saa meinaan lukea näitä juttuja nyt ylenaikaa lehdistä. Ei ole enää lintukotoa missään.

Huolehdittaisi omista lähimmäisistä ja eläimistä ja samalla itsestäkin ja pyrittäisi välttämään typerää väkivaltaa. Noita hulluja riittää kyllä turvaamaan se väkivaltapuoli ihan varmasti. Ja jotenkin ihan typerää lukea kaiken maailman tappeluista, hakkaamisista, puukottamisista, huuteluista ja sellaisista kun on isompiakin panoksia saada se elämä loppuun jonkun muun taholta. Oltas me tavalliset ihmiset kunnolla. Ja hiukan enemmän välitettäs naapuristakin ja heikommista.

Puhallettas niinkuin yhteenhiileen. Oisko sellainen nyt kaukana, taitaa se olla. Ihmisten pinna ei kestä yhtään vinoilua heti on nyrkki naamassa. Ihme touhua kyllä. Mitä niiden päässä liikkuu ja miksi ne on sellaisia? Minkä takia ihminen on muuttunut niin hirveesti negatiiviseen suuntaan.

Kissoistahan mun piti puhua. No mä vähän rönsyilen, kuten tapanani on. Se suotakoon näin maanantain kunniaksi.

Mä olen niin pahoillani kaikkien luontokappaleiden puolesta että ihan tekee pahaa ja tuntuu että runosuonikin on niin pahoin hukassa että ei ikinä. No onhan tuolla lehdessä muutakin luettavaa, sää ja rikkaiden kotkotukset. Ei  siellä enää tavallisia uutisia olekaan.

Taidan lähteä kantikseen kavereita moikkaamaan ja rypeen itsesäälissä, se on muotia myös. Muusani sanoo että tee sä oma osuutes ja elä kunnolla, ehkä joku muukin saa saman idean. Olla kunnolla. Ehkä.

Se on moro, sano Leo vaan. Laitan tähän loppuun pienen runoviritelmän...


ei ole silmissäsi kyyneleitä
ei auringon heijastama lahti

siellä huutelee kolkot seinät
tulvii padot niagaran

käsi nousee
käsi laskee
ei hellyyteen

voittoa se tavoittaa
oman kultamitalin haluaa
olla jossain hyvä
muiden kustannuksella

raakile vasta
ja raakileeksi jääden
lahoksi maahan tummaan

- eh -


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Huutelijat ja muiden arvostelijat, menkää mettään.



Olen huomannut kuinka minua katsotaan pitkään kadulla kävellessäni. Suorastaan huudellaan että kiinnittäisin huomioni, toisiin ihmisiin. Mutta mitä näenkään, rasvaisia lettejä, tosin nykyän on muotia olla huoleton ja kulkea tyyliin, mä teen mitä mua huvittaa.

Toki, toki. Kulkekaa vaan. Mutta ei minua päin. Ei tarvi huudella perään, en ole kiinnostunut kuin itsestäni. Vaikka maha roikkuu ja tukka on pidempi kuin kädet, ei haittaa. Mä olen mä. Mä kannan itseni eteenpäin, vaikka väkisin.

Jotenkin tuntuu hassulle ajatella että mä olisin kiinnostunut muista ihmisistä. Miltä he näyttävät, tai mitä heillä on päällään. Onko heillä peruukki vai kalju. Ketä kiinnostaa??
Näköjään moniakin kun ei rauhassa kulkea saa. Onko heidän oma elämä todella niin mitäänsanomatonta että pitää muihin huomionsa kiinnittää??  Ei mun voimat riittäisi ainakaan. Hyvä kun saan pidettyä itseni koossa. Tai pysyn kyllä kun olen tasapaksu, se helpottaa kummasti tasapainoillessa.

Luuleekohan ne huutelijat että he ovat fiksuja?? Onko todellakin niin vähän jäänyt pääkoppaan tervettä järkeä? Jos he niin luuleekin. Hirveetä! Mikä kato onkaan käynyt aivosoluissa, onko olemassa aivomatoja?? Pakko olla!

Huutelijat ,muiden ihmisten arvostelijat oy. Fiksuja ihmisiä, mensan jäseniä ja osaavia joka alalla. Ei mitään murhetta huomisesta ja rahaa kuin roskaa. He ovat elämän suolaa.
Voi, voi, ihan tuli tippa simmuun.

Ehkä he voisivatkin puhdistaa kotonaan peilin ja katsoa siihen ja huudella niin pirusti kivoja juttuja sille kuka sieltä peilistä katsoo, tuskin tuntevat. Mutta paras kaverihan se siinä. Siis jos he osaavat puhdistaa...

Ei mua edes säälitä huutelijat, ne on vaan niin ressukoita omassa elämässään, etteivät tajua mistään mitään.Ja ei he isommillee uskalla huudella, ehei...

Olin muuten ulkomailla..ja vastaan tuli moottoripyöräjengiä, pysähtyivät, tulivat samaan alukseen kuin minä. Olin pieni ihmisen alku. Eräskin oli kuin kivitalo ja ladonovet, olisikohan sille kukaan huudellut. En usko, se olisi ollut viimeinen huuto, tuskan huuto.
Mutta komeet oli kuteet heillä, pyörät ja logot..en jäänyt tekemään tuttavuutta. Mä pakenin.

Soon moro ja huutelijoille sanon vielä, että mene metsään...se kummasti raikastaa ja saa aikaan uusia elämyksiä.

Terveisin Leo