sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tavis, tavallinen ...vai normaali?


                   Ruma ja kaunis, tavis ja somenilluusio.

Luin todella hyvän artikkelin Aamulehdestä tavallisesta ihmisestä tavallisessa arjessaan. Minua suuresti ihmetyttää se että pitää etsimällä etsiä tavallisia ihmisiä??

Tavallisia ihmisiä? Eikös me kaikki olla ihan tavallisia ihmisiä? Joillain on vain elämässään rahaa ja mammonaa, valtaa jne enemmän kuin muilla.
Jokaisen elämässä on varmasti jotakin tapahtunut, ei kukaan istu vain sohvalla päivästä päivään ja se on siinä, eli ei tapahdu mitään. Sekö olisi sitä tavallisuutta? Eli ei mitään?

Ehkä parempi otsikko olisi ollut normaalia elämää etsitään, ei sitä somen kaunista ja ihanaa tyylistä. Rahaa ja rakkaudessakin kaikki hyvin. Kaikki on iloisia, onnellisia. Lapset harrastaa, koulussa menee huippunumeroin ja töitä on ettei kerkii tehdä. Kaikki on ihanaa. Näin se some antaa väärän käsityksen siitä mitä se oikeasti on.
Kilpaillaan siitä kellä on kaunein koti, kellä on muodikkaimmat vaattet, kenen se on parempi kuin sen..jne. Some tekee kaltaisekseen. Asiat vääristyvät. Tuli toki nuo kaikki hyvin esille artikkelissakin.

Artikkeli on kyllä hyvä. Kenestä siinä kerrottiin huomasi että hän osaa arvostaa omaa elämäänsä niinkuin sen on. Se on tärkeää! Luoda oma elämä, ei matkia kenekään toisen.

Mutta elämä on monellekin selviytymistä päivästä toiseen. On kipuja, sairauksia, rahatttomuutta, työttömyyttä, parisuhdeongelmia, monia erilaisia syitä ja ongelmia. Sitä on nykyään normaali elämä. Onko sitä niin sanotttua tavis elämää, jota oli joskus ennen, kun ei ollut somea. Tämä on normaalia elämää nykyään minun mielestäni.

En usko että on enää sitä ideaalista "tavista", on vain normaaleja ihmisiä ja some ihmisiä. Some on muokannut ihmistä jo monta vuotta, some luo trendit, se manipuloi, se näyttää mallia miten eletään. Ihmisen oma yksityisyys, persoonallisuus hukkuu kaiken muun alle. Ja koska some näyttää että pitää olla kaunis ja kivaa muutenkin, ihmiset eivät enää pärjää omilla tuloillaan, omilla tavoillaan elää. Lapset vaativat enemmän ja enemmän rahakasta tavaraa, samoin kodin pitää olla upea että kehtaa sinne kavereita pyytää.  Mutta se on somen luomaa illuusiota. Ei pidä mennä siihen mukaan. Koti saa olla vaikka vanha navetta jos siellä itse viihtyy. Lasta voi hävettää kun äiti kulkee ryysyissä, tai isä onkin vain roskienkerääjä puistossa. Mikä on luonut sen häpeän?? Some!

Olen elänyt sen vaiheen kun ei ollut kännykkää tai edes puhelinta. Tai raha oli tiukilla, meni näkkärillä monta päivää. Mutta töitä tein ja opiskelin siitä huolimatta. Ekassa omassa talossa ei ollut sisävessaa eikä edes suihkua, kävin töissä suihkussa.

Olen siis tavis, pidän itseäni taviksena. Sillä elän aivan normaalia elämää. Kuljen verkkareissa ja risoissa vaatteissa kotona, kaukana muodin huipulta. En osta kuukausittainkaan uusia vaatteita. Pakko jos päälle hajoaa. Poikani tietää enemmän tietokoneista, koneista, autoista, ym ym kuin minä. Minulle riittää vähempikin. Sillä oma hyvinvointi on se tärkein. Ei pakottamalla luotu kulissi joka sortuu.
Meillä on murusia ruokapöydällä, vaatehuoneessa välillä kaaos. Mutta likaista meillä ei ole. En vai näe tarpeelliseksi elää omaa elämääni kiiltokuvakodissa. Elän normaalissa kodissa jossa jokaisella on oma tapa elää. Yhdessä tehdään ja yhdessä ollaan. Ihan yksi hailee jos naapurilla on uusi bemari tai mersu. Minulla ei ole, mutta minulla on hyvä olla, en suorita mitään roolia ulospäin. Ja minullakin on menneisyys joka oli ihan jotain muuta, kaunista, rahaa ja mammonaa..ja se toinen ääripää myös...ja kaikkea siltä väliltä myös vaikeita asioita.

Lisää kuitenkin tuonkaltaisia artikkeleita, että nähdään sitä normaalia elämää.
Itseäni inhottaa lukea päivän lööpeistä jonkun julkkiksen rintavarustuksesta ja hiukan alempana isis on tappanut jälleen tai pommi  tai  jokin muu. Tai julkkiksen töppäilyjen alla on iso juttu siitä miten vilkkui tai ei vilkkunut. Mutta alempan taas näen hakatut kasvot, tai luen lapsen väkivaltaisesta kuolemasta. Mikä ristiriita.  Ja tästä näkee mikä juttu eniten luo lukijoita..se ei suinkaan ole se hakattu ihminen. Vaan erään huomionkipeän ihmisen rintavarustus. Jotkut eivät näitä näe, he surevat sitä hakattua ihmistä, kenties omaistaan, kaveriaan, ystäväänsä, veljeä, siskoa, puolisoa, lasta, vauvaa...

On toki ihmisiä jotka seuraavat muiden elämää kun sitä omaa elämää ei ole. Halutaan matkia toista että se oma elämä olisi parempaa. Mutta onneksi on kuitenkin vain murto-osa näin, me muut ollaan taviksia omilla ongelmillamme höystettyjä.
 

Enemmän juttuja normaalista elämästä ja normaaleista ihmisistä, sillä heitä on suurin osa.
Kiiltokuvia keräsin aikoinaan, nykyään kerään yrttejä :)




perjantai 16. syyskuuta 2016

Runotorstai : Hento

Hento



ajatukseni juuri
tulo ideaksi
hento ote siveltimessäni

käteni vapiseva
huokaus

ei tämä ole totta
ei kulje ruotoni eteenpäin
hennoin siivin kujeilevat perhoset
viimeiset syksyyn häviten

kyyneleissä on  kaipaus
ote luja

kaikki katoaa tuuleen
aikaa ei voi kiinnittää

pilvillä on kiire
minulla ei



-eh-