torstai 22. joulukuuta 2016

Runotorstai Suudelma

peittonaan valkea huntu
morsiamen kimaltavat silmät

kaikuu sana käytävillä
seinät täyttyvät äänistä
pehmeää on kulkunsa
kun kevään purot solisevat

aika taittuu valoon
mielet tanssivat kilpaa
heräävät kera auringon

elämän suudelmaan

-eh-



Runotorstai haaste 434. Suudelma

tiistai 20. joulukuuta 2016

Joulurauha ei ole kaikille saatavilla

Ei kunnioitusta
ei mitään väliä
ihmisellä
pääasia että oma napa, oma ideologia on oikeaa

saa tehdä mitä haluaa
ei mitään väliä
rajat auki kaikille
ei kukaan katso tarkasti silmiin
joukossa asuu tuho


ollaan niin kivaa naamakkain
sielussa kytee viha
uskotaan omaan ideologiaan
jossa ei ole rauhalle sijaa

Surullista että ihmisen elämä
on toisille arvoton
kuvittelevat tekevänsä isoja töitä
saavansa paikan taivaassa
oman jumalansa oikealla puolella

kaikkialla lisääntyvää
pahuutta.

Yhdestä kasvaa kaksi
siitä useampi

myös rakkaudessa
sitä ei saa unohtaa
vaikka suru repii ajatukset
tuska sydämen

vain yhdessä on voimaa
pahuutta vastaan



-eh-

Surullista lukea päivän lehdet. Erittäin surullista. Kun itse asun Saksassa se tulee lähemmäksi.



sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Sunnuntai aamuista hiljaisin..runoja

En pääse eteenpäin
minua vellovista ajatuksista
taaksepäin pääsen kyllä
juosten
katoan harmaaseen pilvimassaan
jään sateen alle virusten ruoaksi

ei minua joulu stressaa
vaan ajatus siitä että kaikki on tullut tiensä päähän
iloni tekemiseen hakee suuntaansa
sitä tietä jota oli niin kiva kulkea

jokin kolkuttaa pääkoppani puista pintaa
uusia ideoita kenties
voi kuinka ne olisivatkin tervetulleita
silmäni ovat niin häikäistyneet taiteeseen
mutta ei omaani
työni ei kanna hedelmää

se turhauttaa niin että olen harmaa
ja ymmärrän että mitättömyys on todellista

-----------------------------------------------------

sade supisee korviini
jaloissa lätäköt ovat mustia
astun  niiden päälle
ja kuvittelen olevani lapsi
kesän suotuisilla niityillä

ei, ei onnistu
näen vain sateen kastelmat jalkani

-----------------------------------------


voiko itsesälissä ryvettyä
voi
enkä edes koskaan tee niin
osaan sanoa totuuden itselleni
sillä näen sen

se on  revityt sanat harmaalla pohjalla
eikä mikään tekohymy saa sitä poistumaan

ehkä joskus täytyy ryvetä ja saada kolhuja
mutta entä aina?


-----------------

-eh-

perjantai 16. joulukuuta 2016

Leopold valmistautuu jouluun

Mikä ressi tässä nyt olisi, minähän olen kaiken jo tehnyt valmiiksi. Kävin alkossa, ettei vaan pääse glögi loppumaan. Pihtaavat sitä mokomat. Juoksuttavat ihmistä miten sattuu ja sitten tilaavat vain pari pulloa, oih kun pääsikin jo loppumaan. Mitä käytöstä se on? Selvää vedättämistä. Hanat auki vaan ja viini vapaaksi ruokakauppoihin, se on nykyaikaa se. Eikä heikon pidä juosta ja jonottaa sentään alkon ovella jo aamuvarhasella, se on nöyryyttävää. Ei saa juoda kun haluaa.

Minun jouluun kuuluu valmis buffetti. Jos on rahaa siis.Yleensä ei ole sitä murhetta, nooh liika raha tekee kavereista parhaita ystäviä. Jos ei ole rahaa menen kavereille notkumaan ja vien pari omatekemää sinappituubia mennessäni, kinkkukin, siis se lauantaimakkara tai jos hyvin käy sininen makkara tarvii kyytipoikaa. No eihän siinä sinappia ole, kai sen nyt tajuaa kaikki. Olen luova mies ja vielä runoilijakin, roduista jaloin.

Ihmettelen oikeasti jouluhössötystä. Miksi kaikilla on niin kiire? Mikä kiire sitä on, itse tehty sitähän se. Siten on niin tärkeää olevinaan ja muutenkin tehokasta. Minä olen jo vuosien saatossa oppinut että joulu tulee ja menee ihan vähemmälläkin tohinalla. Ainoo kiire meinas tulla kun en viime vuonna kerinnyt lähikaupan ilmaisille kakkukahveille joulun aikaan, olin reissussa juuri silloin.  Nykyään katson jo ilmaislehdistä missä on milloinkin tarjouksia että kerkiin mukaan. Laitan omatekemään allakkaan kaikki ylös ja näin pysyn ajantasalla. Sekin on työtä kun juoksee kaupasta kauppaan ilmaisten syötävien perässä. Ämpäreitä en kerää enää,  niitä jo muutama. Mutta niissä on hyvä tehdä sitä sinappia, ihan ite.  Seuraan kyllä aikaani, on muotia tehdä kaikki ite. On tehokastakin. Osaan minäkin tuunata. Helposti saan jonkun narun vedettyä ämpäriin kiinni ja sen sitten nättiin rusettiin, jo on tuunattua!

En minä säälistä kitise. Olen vaan tullut niin krantuksi vuosien myötä. En syö juurikaan lihaa, enkä paljon muutakaan. Vihanneksetkin näin talvella eivät ole niin kuin kesällä. Joku voi nyt tietenkin ihmetellä mutta olen taloudellinen ihminen ja vähällä toimeen tuleva. Köyhyysrajaa tai sen alittamisrajaa en muista koskaan ylittäneeni. Saan hyvin säästettyä rahaa kun ei syö. Ja kun vielä käy kirpparilla kun on alennusmyynnit, saa hyvää kudetta päällensä. Jos hyvä säkä käy olen roskiksilla, ei kun niiden takapihan varastolla vahdissa silloin kun on siivouspäivä, vai mikä se nyt oli. Se päivä kun laitetaan vanhat pois ja tulee uudet tilalle, lumpun kierrätystä.

Olen kyllä ovelakin. Kerran otin ämpärinkin mukaan kun lähdin ruokakaupan takavarastolle katsomaan mitä tänään on alennuksessa. Hiton hyviä paketteja laittoivat vihreään säilöön, mutta olin ovela. Ämpärini oli siellä ja sain sen kivasti täyteen hyviä ruokia, en katsellut päivämääriä. Samaan mahaan ne kaikki menee ja jos hiukan nyt perä rutisee, voi sanoa että kyllä suoli toimii, toimii se. Harmi kun vessapapri on harvoin alessa. Mutta osaan kierrätttä. No se on mun omaa patenttia, en kerro, ettet menetä yöunias niin  hyvän idean takia.

Jouluni on siis mukavan rauhallinen. Ei kukaan käy,  kun on niin kiire kaikilla. Ei tule kortteja, eihän niitä viitsi enää lähetellä. Netissä saa kaikkea niin kivasti ja näppärästi lähetettyä. Ja parempi se niin onkin, kun postilla ei ole aikaa juosta postia jakamassa kun niillä on tärkeempääkin tekemistä. Ja hyvä että ne on tekemässä muiden ihmisten töitä. En ole vielä tajunnut kuka postia sitten jakaa? Työttömille töitä ja meille laitapuolen runoilijoille, kivaa!
 Lahjoja ei ole tarvinnut ostaa enää aikoihin. Kelle ostaisin. Ei ole ketään enää. Sanoivat sopimuksensa irti kun tuumasivat että olen toivoton tapaus ja luuseri. Eivät ymmärrä runoilijaa, tätä minun syvintä olemustani. Eivät ymmärrä että tarvitsen sielulleni pehmeitä arvoja ja vakaata olotilaa. Sen saavuttamiseksi olen tehnyt paljon töitä. Joka päivä urheilen, kävelen paikalliseen Ja seurustelen kavereitteni kanssa, olen erittäin sosiaalinen. En ole erakoitunut. Mietiskelen syntyjä syviä. Osaa  vaipua lähes zenimäiseen olotilaan, nirvanaankin tosi näppärästi. Silloin en kuule enkä näe mitään. Olen siis tasapainoinen ihminen, hoidan itseäni, henkisesti kuten muotia on. Seuraan siis aikaani hyvin tarkkaan. Paitsi en kiirehdi. Kiirettä minulla ei enää ole.

Tai no ehkä kerran kuussa kun juoksen muitten kaltaisieni kanssa luukulle.

Yhden asian olen oppinut, ihminen on vain se joka kiirehtii. Joka on tehokas ja jonkin arvoinen siten. Me muut olemme vain taakkana valtiolle. Kasvatamme vajetta lisäämällä kuluja. Kyllä minä kävelen mielelläni ja seuraan aikaani  ja iloitsen kun komeet mersut vilahtavat ohi, siinä meni taas yksi päättäjä pikkujouluihin ja rahaa palaa. Ai niin se palkankorotus, kyllä ne herrat sen tarviikin, eihän ne muuten siellä isossa talossa olisikaan. Ei sinne mennä ainakaan sen takia että koulutusta olisi ja sen myötä jotain osattaisiin joten pakko olla muut syyt.

Kiitos vaan että saan olla ihminen. Se on moro, sano Leo vaan.. luuseri runoilija oman elämän hallituksessa. Olkaa kilttejä toisillenne, se on tärkeää, ei mitkään muut asiat.Rakkautta ja rauhaa, ollaan ihmisiä.

Voin siis sanoa..kuten asiaan kuuluu ME hallituksessa, sanoi eräskin nimeltä mainitsematon mies....

Jouluruno


mä uin joka päivä
syvissä vesissä, yksin

mä kasvatan kuoren
rapistuneen tilalle
yksin

kello tikittää seinällä
reinot ja ainot jääneet eteiseen
yksin

joulun ihmettä todistetaan jälleen kerran
yksin

mutta mikä tässä ollessa
yksin

kivaa kun ei ole taakaksi
kun on unohdettuna
yksin


-Leopold-






tiistai 13. joulukuuta 2016

Aamu valoton, runoja

sumuiset silmät katsovat yli vuorien
valo siivilöityy lähelle
vetiset ikkunankarmit
kasvoilla kuura

pimeässä yksinäinen vaeltaa
askeleissa
maailman pilvet


----------------------------------------

istuessani juuri tässä
sormillani kaikki sanat
tulevat ja menevät

pehmeinä soljuvat
ilman kaveria olevat

oikuttelevia lauseita
pilkut herättävät huomion
niihin tartutaan
pisteet ovat pulassa

sanoissa asuu mörköjä
ilkeitä peikkoja
ne läpsivät kasvoille
ohi mennessään

ehkä ystäviksi haluavat
---------------------------------------

naama ikkunassa
valkoiset tassut koputtavat ikkunaan

kynnet raapivat
maukuminen kuuluu
kovenee


ovi avautuu
alkaa kehräys

ääniä aamussa

--------------------------------------

kirjoitan sinut minuun
tulevaksi sanaksi
aamunkajoksi eteisen matolle
kynttilän puhallettuun liekkiin

kirjoitan pisaraan
siihen näkymättömään

hajonneisiin sateenkaariin
katoaviin unelmiin

kirjoitan sinut minuun
eilisen onnellisuuteen

tänään olen turta elämästä



-eh-


lauantai 10. joulukuuta 2016

Runoja lauantain ratoksi..

varjot hyppivät talon seinustalla
keikkuvia nuttuja pyykkinaruilla
punaista ja valkoista
kootaan niistä tonttulakkeja

ah minä käperryn ilon kaapuun
en kuuntele virvatulien loimua
olen vakaasti lumeton

helkkyvät sinisävyiset pallot
tähtiä mokomat
nurmikko heijastaa

silmäni taittaa ne kauniimmiksi
kuin onkaan

------------------------------------

voi kuinka rakastankaan sinua kaikuu jouluradion sanat
korviini tuohon huonokuuloiseenkin
sen rikkoi kitisevät veturin nupit
ja ne takorautaiset sepät
eivät kysyneet saavatko tulla kylään
toivat tuliaisia
pahus kun jää kuulematta juoruakkojen supinat

------------------------------

kuljen tuntemattomilla vesillä
sanat soivat selkeästi
radio pauhaa
suu mussuttaa suklaata

varpaat viihtyvät villasukissa
harmi kun sanoin liikkuvani
tänäänkin

---------------------------------

keltaisena kuin nuput auringon säteet
vasten vuorten harmaata pintaa
maalaus on silmiä hivelevä
kaunis
rajan rikkoo lentokoneen haihtuvat viivat
jalanjäljet

minun vielä niin pieniä
että näkyisivät kovin kauaksi

kaikki toimii rasvattuna ajallaan
sanottiin laulussakin


-eh-


 



tiistai 6. joulukuuta 2016

Itsenäisyyspäivä 6.12.16






Mikä minä olisin ilman suomalaisuutta
olisinko ihminen lainkaan
kulkisinko pommien seassa
paljain jaloin
olisinko mätänevä raato alastomana tiensivussa
raiskattuna silvottuna
ilman inhimillysyyttä olla ihminen
koskaan

Mikä minä olisin ilman heidän monien kaatuneiden
jotka taistelivat minulle maan
olisinko vieraan vallan jaloissa
arvoton, nimetön

Nyt minulla on maa johon uskon
maa jonka kansalaisuutta kannan ylpeänä

Ei ole väliä missä olen
kotimaa on aina sama

Suomi!


Hyvää Itsenäisyyspäivää ja Kiitos kuuluu veteraaneille!

Sytytän kynttilät heidän muistolleen ja sille että saan olla vapaa ja suomainen !


(kuva cco lisenssikuva, vapaasti käytettvä. Runo omani.)


maanantai 5. joulukuuta 2016

Sanoja valkoisella paperilla

peittelevät alastomuuttaan
raamittomat riimit

rohkeus on puettu punaiseen
minipituiseen
ja suuriin korkoihin

minä leikin tulella se huutaa
sanoilla joita kukaan ei halua kuulla
ei saa sanoa mitään
niele niele toisten pahuus
ole valkoisella paperilla tyhjyys

---------------------------------------

Hypi hypi heikko olet
lyö päätäsi seinään
ne kestävät kyllä

saa sanoa rumasti
saa loukata
saa lyödä
ei mitään väliä

eihän toinen ihminen ole enää mitään
kun itsellä on kaikki hyvin

hypi hypi

----------------------------------------


käpertyisin villasukkiin
ylisuuriin vaatteisiin
näkymättömäksi
olemattomaksi

mutta en voi
kun hengitän vielä

----------------------------------------


illan pimeydessä
se saapui

ensin hiljaa
sitten voimakkaammin

yksinäisen tuska
kyyneleistä suolaisemmat



-eh-