keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Hymy hipii eläväksi, - runoja.

katsomalla perhosten leikkiä
saman koivun ympärillä.
Sanoitta, mutta ei eleittä
ne lentelevät tietoisesti.

Minä juurrutan oloani tuttuun maahan
olen tietoisesti olematon
alkumetreillä vasta
elämäni alkupäässä.

En osaa olla
en.


Kuulen kuulemattomia sanoja
näen lukea rivienvälit
kauniisti soivat kirjaimet
eivät minulle, eivät oikeasti.
On raskasta kasata pöytähopeita
muille näytille.

Eivät ne opi
eivät kirjoita
eivät laula minulle.

Ne ilkkuvat laatikossa
hymyilevät minulle.

Hyvä että edes ne.


Hymy hiipii eläväksi
jos tietäisivät minut
olisiko tulijoita ovelle asti
nyt ei kukaan koputa

eivät he välitä
ei.


Kaappikellolla on sielu
se tikittää ja nakuttaa
en olekaan yksin.

En omista sitä
kuvittelen sen olevaksi
kuten itsenikin.



-eh-

4 kommenttia:

  1. Kiitos Esther runoistasi, ne ovat kauniita <3

    VastaaPoista
  2. Koskettavia säkeitä, tuttuja tunteita, kiitos.

    VastaaPoista
  3. "kuulen kuulemattomia sanoja/
    näen lukea rivienvälit/"

    Hienoja säkeitä, vielä moni muukin.
    Luin jo eilen, mutta halusin vielä nautiskella ja miettiä.
    Tulen varmaan huomennakin. Kiitos :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos,On taito lukea rivienvälistä.Taito kuulla sanomattomia sanoja.Koskettavaa ja kaunista.

    VastaaPoista

Kiitän kommenteistanne, välillä unohdan erikseen sen sanoa.
Lukeminen, matkailua äärettömyyteen.