maanantai 12. kesäkuuta 2017

Hiljaisuudessa on voimaa, ehkä ei sittenkäään -runoja.

joka koputtaa olalleni aamun jälkeen
se heiluttaa käsiään illalla
kun yö on syvimmillään on vain hiljaisuus,

Niin hiljaista että en kuule mitään ääniä
ei edes aivoni kätkemissä impulssiaalloissa
ole elämää.

Odotan kellon nakutusta
keittiön seinällä
sen kellon joka on ollut hiljaa vuosia.

Onko aika jo  tullut,
kuulla ja nähdä
enemmän
vieläkin enemmän.

Kallistun hiljaa siihen suuntaan että olen hiljaa,
pysyn hiljaa
ei vaan jaksa.

Olla näkyvissä näkymätön.

......................................................................



Kun nämä sanat ovat luetut
katselen tämän sivun seiniä
ne jäävät koristeeksi
mutta eivät näkyviksi.

Suljen sanat ja rivit
ne ovat minulle todella tärkeitä
jaan ne muualla
ehkä
ehkä en

sanoja ne vain ovat.

--------------------------------------------------------

Uudistun monia keroja vuodessa
kierrän ja tutkailen

Aloitan alusta ja taas tutkailen
monia vuosia
menneitä ja tuleviakin, ehkä

Aika muuttaa minua
tapaani suhtautua elämään
ympärilläni oleviin asioihin

Maalaan pirut seinille ja kissanhännät pöydille
nostan niitä korkeammalle
ja kysyn

miksi.

Huviksi ei enää riitä.

------------------------------------------------------


Uneksin itseni perhoseksi
toukaksi toukkien joukkoon
savuisille lauteille hiirenkoloksi
meneeksi menninkäiseksi

ja totean eihän minulla ole siipiä.


Näkemiin ystäväni suruhuntu
ritareista jylhin
kuninkaiden sukua
sanailijoiden sielu

Näkemiin.






-EH-