keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Annan väsymyksen viedä-runoja

Ja se vie
yhä syvempiin vesiin
missä delfiinit ovat kultaisia
ehkä harmaita jos tarkkaan katson.

En kuitenkaan ole yksin
näen syvänteitä ja siellä on kallio
se valuu alaspäin.

Annan itseni suolaiseen syliin
kylmään unohdukseen
tyhjennän kaiken minusta pois.

Kuka voi katsoa minua enää silmiin
kun olen tyhjä kuori.

---------------------------

Huomasin sinut pysäkillä
heilutit viistosti kättäsi kuin kuningatar
katsoit minuun
et nähnyt.

Jäit mieleeni
tuona sateisena päivänä
olit liian laiha
vaatteesi olivat risaiset.

Joku sanoisi
miten voi päätellä jonkun olevan laiha,
sanon
jos vaatteet seisovat yksin pysäkillä
silloin voi sanoa.

 
-----------------------------------------

Sade hakkaa olkapäilläni
eivät nuo pehmeät pisarat ole kosketus
jota kaipaan
eivät ne ole ystäviäni.

Kuulen tyhjiä lupauksia,
näen muiden edenneen minusta
yksinäisyys,
mitättömyys on seuralaiseni,

huomaan se on jo normaalia
minulle.

-----------------------------------------

On niin helppoa olla joku muu
muiden vaatteissa.

Tule ota paikkani
annan sen sinulle
iloitsen jos täytät saappaani

On niin helppoa arvostella muita
mutta nähdä totuus itsessään
se on pirun vaikeaa

se tekee kipeää,
kuka sitä itsellen haluaa
ei kukaan.

Olen väsynyt
selässäni kasvaa siilin piikit.





-eh-